Los Blastardos porskuttaa

Oli synkkä myrskyinen aamu. Johtui varmastikin sitä edeltäneestä hilpeästä ja myrskyisestä yöstä. Eikä se aamu nyt niin synkkä ollut, eikä itseasiassa ollut enää aamu, sillä nousin ylös vasta tuossa puoli yhden maissa.

Joka tapauksessa olin lupautunut ah-niin-rakkaiden Blastersien Suomen Cup-otteluun toimitsijaksi 4. kierroksen otteluun, jossa B-pojat saisivat vastaansa hurjia maalimääriä Etelä-Suomen 2.divisioonassa mättäneen SC Kaneetin Keravalta.

Järjestävä organisaatio oli kovan paikan edessä kun kävi ilmi ettei buffettiin oltukaan tuotu suodatinpusseja, mutta nopealla kirillä niitäkin saatiin hankittua. Avauskentälliseen synkkä ja myrskyinen raumalaiskuuluttaja huuteli erehdyksessä sairastuvan puolella peliä jännittäneen Joona Virtasen, jonka Blasters-coutsi Kainulainen oli pelaajaluetteloon unohtanut. Itse kyllä epäilen Kainulaisen olevan sen luokan velho, ettei se ollut erehdys vaan tarkkaan mietitty stradegia. Tiukan paikan tullen olisi Joona varmasti ilmestynyt peliä ratkaisemaan.
Tiukkaa paikkaa ei kuitenkaan tullut, sillä ottelun käsikirjoitus kulki täsmälleen Blaster-miidas Kainulaisen juonien mukaan.

Kaneetti karkasi jo 1-5 johtoon, kunnes Los Blastardoilla oli lupa ottaa käsijarru pois päältä. Ensin erän loppuun lukemiksi 3-5, ja kolmannessa erässä pari maalia lisää ja lukemiksi 5-5 varsinaisen peliajan jälkeen. Ei siis tiukka paikka.

Tässä vaiheessa totesin arvon toimitsijakollegalleni Jari "Jyske" Varjolle, että olen varma siitä, että ottelu tulee päättymään Forssin koko kentän soolon jälkeiseen wanhanaikaiseen, sillä yhdestä-viidestä nousua ei voi karvaammalla tavalla kaataa vastustajan niskaan. Kysykää vaikka jääkiekon Suomen 2003 MM-kisajoukkueelta. Tuolloinhan Peter "Fobbatukka" Forsberg luisteli näppärästi koko kentän läpi ja nylki Suomen oldtimerillaan. Forss ei ole aivan sama kuin Forsberg, mutta nimi liippaa tarpeeksi läheltä ja pärson du har ringde till omaa myös omanlaisensa Fobbatukan, joskin astetta tai kahdeksaakymmentäkolmea enemmän huolitellun.

Täytyy myöntää, että olen pettynyt omiin asiantuntijalahjoihini, sillä Forss ratkaisikin matsin nousemalla laidasta ja upottamalla suoran laukauksen Kaneetti-vahdin selän taakse. 60-70 henkinen yleisö sai siis viihdettä koko maksamansa 2 eurosensa edestä. Oli kyllä sen verta komias näytelmä, ettei tule säbän saralta mieleen mukavampaa kolmeen vuoteen.

Blasut etenivät nyt cupin viidennelle kierrokselle. Toivottavasti vastaan arvottaisi jokin liigajoukkue. Tosin voihan se olla, ettei Laukaan parketti kestäisi ilman lisävahvituksia Amu Ahosen painoa ja Micke Järvelläkin saattaisi kärsivällisyys loppua kun laidat kaatuvat yhdeksättä kertaa ensimmäisen vaihdon aikana...

joka tapauksessa El vivo los Blastardos!